Sydneyn keikka

Australiassa vietetään 25.4. Anzac Daytä, Anzac = Australian and New Zealand Army Corps. Anzac Dayn alkuperäinen inspiraatio löytyy ensimmäisen maailmansodan aikaisesta Gallipolin taistelusta. Wikipedian mukaan nykyään Anzac Daynä kunnioitetaan kaikkien sotien täkäläisiä veteraaneja.

Anzac Day on täällä kansallinen vapaapäivä ja se sattui tänä vuonna torstaiksi, joten otettiin perjantaikin vapaaksi ja suunnattiin pitkäksi viikonlopuksi Sydneyyn ja läheiseen Wollongongin kaupunkiin tamperelaisia kamuja moikkaamaan.

Päästiin hauskaan kaksikerroslähijunaan.

Penkkien menosuunnan saa itse päättää!

Anzac Daynä ei osallistuttu paikallisiin juhlaparaateihin vaan suunnattiin rannalle, jonka yllättävä jättiaalto takavarikoi Andemaarin arskat!

Seven Mile Beach

Berryn kylässä oli söpö siilikahvila!

Kyltissä oleva BYO tarkoittaa Bring your own, eli kyseiseen paikkaan saa viedä omat alkoholit. Anniskeluluvat on täällä kuulemma vaikea saada, joten käytäntö on, että viinikaupasta voi hakea omat juomat ja tarjoilija veloittaa pullon avauksesta jonkunlaisen maksun, esim. $8/pullo tai $2/tiskattava lasi.

Hyvää yötä, Wollongong!

Näissä portaissa ei saa käyttää Personal Trainerin palveluksia.

Wollongongin ranta kuunvalossa.

Perjantaina oli aika suunnata Sydneyyn!

No se oopperatalo!

Oopperatalon pinta ei olekaan valkea eikä tasainen!

Tässä kuvassa yhdistyvät vanha silta, oopperatalo, iloinen Anna-Mari (ja uudet arskat), sekä innostunut Johannes kameran kera!

Menimme lautalla rantakohteeseen, Anna-Mari eläytyy meren rytmiin...

Lähettänemme hänet tänne tulevia kuvauksia ajatellen...

Laiva, joka ei kosketa vettä!

Manly beach

Manly oli mukavan rento ja metsäinen ranta. Rantabulevardilla esiintyi varsin hellyyttävä kipsikätinen kitaristipoika, joka osoittautuikin melkoiseksi lahjakkuudeksi:

Kahvilassa cappucinon sekoitti lammasta keritsevä mies.

Palatessa ajoimme sillan ali.

Leonardo ei ollut kiinnostunut meidän jutuista.

Satamaan oli rakennettu hauska vesipuisto lapsille.

Viimeinen päivä Sydneyssä käytettiin rantakävelyyn. 5,5 kilometrin matkalla on viisi biitsiä, startattiin Coogeelta:

Coogeen vieressä oli paljon puistoa ja rento meininki.

Joku oli hävittänyt nenuuttavan linnun!

Pienet rannat olivat kauniita.

Lopuksi saavuimme kuululle Bondi beachille.

Täytyy sanoa, että maineestaan huolimatta Bondi ei ollut meistä mitenkään paras, esimerkiksi fasiliteetit eivät olleet kovinkaan siistit muihin paikkoihin verrattuna. Aaltoja toki piisasi (mutta vesi oli kylmähköä!).

Säkkipillistillä oli paineinen olemus.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!