Rannat, rannat

Rannat ovat kautta aikain kiehtoneet taiteilijoiden sieluja ja me osallistuimme tähän hurmokseen lukemalla Viljo Kajavan "Rannat, rannat" -runoteoksen ennen lähtöä Suomessa. Tuolloin emme oikein ymmärtäneet mikä niissä "rannoissa" niin ihmeellistä oli, mutta otimme selvää!

Matkasimme männä viikonloppuna North Stradbroke Islandille noin 2 tunnin matkan päähän Brissyn keskustasta. Matka koostui tiukasti yhteen hitsatuista yhteyksistä juna-bussi-laiva-bussi. Määränpään lisäksi matka oli hieno.

Täältä tullaan, aallot!

Vesi nousi pikkupuun hiekkasärkälle.

Pelikaani vahti meriliikennesääntöjen noudattamista.

Straddien pääranta on 32 km pitkä!

Jotkut haluavat kokea tämän luonnon kauneuden autoilemalla (kts. yläkulma). Toiset taas suosivat ulkoilua (kts. alakulma).

Meri on hurja! Aallot pöllyttävät vettä, johon muodostuu hienoja sateenkaaria!

Pärskeet nousevat kymmeniin metreihin!

Me nähtiin delfiinejä! Ne käväisi pinnassa aina pareittain, ooh. (kyllä ne on siinä alareunassa!)

Palatessa meripuut olivat jo syvällä. Tästä muodostuu silmiä sumentamalla sydän!

Toinen rantareissu tehtiin Sunshine Coastille, noin 2 tunnin matkan päähän pohjoiseen.

Tämän rannan erikoisuus oli musta laavakivi.

Ja niiden rinnalla kelluvat pienet helmikivet, joita aallot kokoavat nauhoiksi rannalle.

Skeittiparkki legendaarisella paikalla. Puusta roikkui paljon skeittikenkiä.

Perinteisempiä rantaharrasteita.

Hengenpelastus toimii aktiivisesti ja siihen käytetään veneitä, vesiskoottereita, lautoja ja ihmisiä.

Mutta miksi tällä hengenpelastajalla on minimummo sylissään?

"Rannalla
valossa, tuulessa kysyjä
paljaaksi riisutaan;
kädet levällään
hän on huutoonsa pysähtynyt mies:

rannat, rannat, vastatkaa
kuka minä olen, mistä tullut
ja miten milloinkaan löydän takaisin!"

- Viljo Kajava, 1977