Wearing it

In Finland, one does wear clothing to school, and even if it is often very similar to the clothing worn by other students, the choice of clothing is made jointly by the student, parents, pop-culture, market economy, social pressure and other phenomena. This does produce irritating, funny, unpractical and outrageous combinations but basically most children look pretty normal. In Australia on the other hand, most school-aged specimens of youth encountered in the afternoon hours have a distinctive outfit of the sort, that for some reason or another does not feel like a natural choice but rather enforced. Without going into too deep analysis of the social and utility aspects of uniforms, this posting demonstrates some of these suits that seem quite exotic and intriguing for us.

A typical form - classic shirt with a skirt, white socks and durable shoes. Touch with time is ensured by the white earphones hinting the presence of apple products.

Ties are common for both genders - note the matching lunch-bag and hairpin.

Knee-socks and a hat are must. It seems cooler to just carry the hat than to actually wear it.

A couple of the Trapp-family girls

Lime is the choice this autumn.

But even if images of 19th century London rush into mind with apples appearing on the teachers desk-corner by ever as brisky bright-eyed learners of colonial capitals - don't let the outlook fool you, these well clad cuddly-faces are as teenagy as their Finnish counterparts in torn jeans and provocative t-shirts.

Suit or no suit, teens get bored.

Teens form street gangs that loiter and are a source of unrest, vice and delinquency. Here surrounding an innocent by-passer.

Irresponsible public consumption of beverages.

Showing the finger. The target is prepared and not gonna take it (I had to hide the camera not be drawn into this)

Flirting openly with the opposite sex.

The outfits divide the students of different institutions. Note the tension in the look when glancing on "the others"

But ultimately, I guess regardless of the outfit, we are all the same, humans at heart. The outfitted and me, blatantly staring, photographing and getting busted doing it. Good night folks!

So busted!

Jos joku ei vielä kuvista hoksannut, niin Australiassa käytetään siis koulupukuja. Pukuja yhdistää usein kauluspaidat, hassut sukat ja muodon säkittävyys. Hattuja löytyy monella söpöysasteella.

Opittu univormupukeutuminen jatkuu myös aikuisiällä: keskustan täyttävät arkisin tyylikkäiden toimistotyöläisten laumat, joissa miesten ykkösvalinta on (aina) vaaleansininen kauluspaita ja tummat housut. Naisilla on usein vähän enemmän valinnanvaraa, mustien housujen lisäksi katunäkyvyydestä kilpailee musta hame ja sitten voi olla värikkäämpi yläosa. Toisaalta moniin paikkoihin sandaloidaan vapaa-aikana ihan reippaasti flip-flopeissa ja shortseissa. Ihmisten pukeutuminen onkin lämmittävyyden suhteen täällä melko randomia, osalla on takit ja saappaat ja osalla shortsit ja sandaalit.

Ryhdikästä ja tärkättyä viikkoa!

Human induced entertainment

Brisbane, surprisingly, is not by the ocean and does not have a real beach of its own. Under such circumstances, one might submit to their fate and seek pleasure and meaning of being elsewhere, but Brissy or Brisvegas, as ironically or nowadays also non-ironically (or ironically-non-ironically) referred to, has built one. The river running through the city is brown and muddy bristling with sharks that attack anything they can sense and thus not ideal for bathing and recreation, whereas the bank of the river - an area titled South Bank - has tried to achieve such a status.

A public pond and a public gas-bbq (there are many all-over the parks)

Johannes comparing the water colour differences of the artificial beach and the river

People reflecting on their lives on the water surface during a night-time dip

But alas, life is not all about being on the beach - there are also other things to see at this area of interactions for senses. Many of the senses enjoy especially the cleanliness, abundance and gratuitousness of public lavatories - a treat available all over Brisbane and a quality to promote elsewhere in the world too!

A flowery pergola lingers through the park

This guy did steal the little fellows money, but gave it back only to be given back again. The lady did see through this wickedness and kept her hands tightly clinched (just to realize she was only holding to her own dreams as the money had never even been placed there to begin with).

This Nepalese padoga was built for a world fair and at first seemed like a harmless piece of craftmanship to indulge in. However if you draw your attention to the bottom of the doorway...

The amount of detail was profound

There are also some museums and art galleries with shops to be amused at or by.

A picture of a diving dog

A funny carrot peeler

There was a triennal of Polynesion art

A jolly fellow smiling

This is what I would have imagined heaven to be like when I was 6. As much Shinkansen-pieces as you wish!

Nose and navel vibrations

Some contemporary art can be irritating or difficult. This room however inspired an expression of dance!

When the night falls it's time to digest all of this and more with a free, common glass of sunset yoga in the park.

The passing sunset only mildly relieved the pain caused by stretching.

Good night!

Ahkerassa käytössä on ollut kaupunginosa nimeltään South Bank. Eteläpenkalla on kaupungin ylpeys, puuttuvaa luonnonrantaa paikkaamaan rakennettu uimakeidas! Aurinkoisina päivinä voi siis käydä uimassa (ah!), grillailla vapaassa käytössä olevilla kaasugrilleillä (ei olla vielä testattu) tai käydä illalla puistojoogassa (ovat jo loppuneet talven vuoksi). Sadepäivinä voi hengailla alueen lukuisissa ravintoloissa tai ravita henkistä kasvuaan museoissa. Ja parasta on, kun pääsee museokauppaan, josta löytää aina yhtä yllättäviä tykötarpeita, kuten kuvakirjan sukeltavista koirista tai porkkananteroittimen.

Hyvää henkisen kasvun viikkoa!

Choir music with Chocolate

There are things that seem to be universally loved - music and chocolate. But they don't make them exactly the same way everyplace.
At the city hall opening, there was a chorus review of local choirs. And the same vibes were there - red full body cloacks, rows of black folders in exited hands. And then the music starts - wait a second, there's something familiar about this one...

Jännä! And the next choir sang the HOL-acknowledged "Simple Gifts".
However the scene does differ a bit,  apparently only few choirs perform without instruments, the leader of the review had to explain that singing without any instruments is called a cappella - in the chapel.

This choir has a prestigious "Suomen laulu"-look and yet, even they don't sing "in the chapel" 

This rugby-shirted choir on the other hand did not have the "Suomen laulu"-look and actually seemed a bit more concentrated on the moves than the sound.

Despite of the momentary despodency in her look, this choir had very positive intensity and harmony

After ear-sighted interests it's good to have some mouthly pleasures as well and we found a boutique of a chocolate factory nearby.

Quite large chunks for a beginner

This one was called "Rocky Road" but I'd say leaving without tasting would have been much harsher

The decision-making seemed quite a challenge...

Luckily, it was possible to taste them all! Notice her intensively eager and yet intelligently evaluative gaze, very professional.

And thus, with minds and bodies nurtured, it's time to say good night folks!

Viikonloppuna oli puuhaa sekä korville että makuhermoille. Oltiin kuuntelemassa paikallisia kuoroja, ja jotain tuttua oli joukossa, nimittäin universaalit, punaiset kuorokaavut sekä "Finlandia", ilmeisesti virsiversiona.

Täällä kuorot ilmeisesti esiintyvät lähtökohtaisesti säestettyinä, sillä kolme kuoroa veti flyygelin säestyksellä ja neljännestä kuorosta oikein erikseen mainittiin, että kuoronjohtaja on erityisen ansioitunut ja he esiintyvät ilman säestystä. Muut kolme kuoroa myös lauloivat hyvin pitkälti yksiäänisesti (mikä oli aika tylsää).

Musiikkikokemusten jälkeen suunnattiin sattumalta löytyneeseen herkkutaivaaseen, nimittäin suklaatehtaan omaan kauppaan!! Valinta veti vakavaksi hyllyjen edessä, mutta sitten huomattiin, että paikasta sai ostaa maistelulautasen, jes! Testissä oli muun muassa mango-valkosuklaa, maitosuklaalla päällystetyt mustikat, tummalla suklaalla päällystetyt kahvipavut ja ruusun makuinen hyytelö-suklaa turkish delight, joka oikeasti maistui siltä miltä ruusu tuoksuu.

Makoisaa viikkoa!

Joukkoliikenteestä

Paikallinen HSL Brisbanen alueella on TransLink.
TransLinkilla on käytössä kolme liikennemuotoa: bussit, lähijunat ja lautat. Yhteistyökumppaneina on 19 liikennöitsijää. Nettisivujen mukaan yhteistyötä tehdään tiiviisti aluehallinnon, alueen kuntien ja liikenne- ja infraviranomaisten kanssa.

BUSSIT
Busseihin sisäänpääsyn logiikka ei vielä ole täysin selvinnyt. Joihinkin busseihin saa nousta sekä edestä että keskeltä, joihinkin saa mennä aina vain edestä ja joskus joihinkin avataan vain keskiovi.

Tavallinen bussi iloisesti matkalla

Täällä on omanlaisensa vastine myös Jokeri-linjalle, nimittäin City Glider, jolla on kaksi kaupungin läpi kulkevaa, harvemmin pysähtelevää, linjaa. City Glider -bussista ei voi ostaa matkalippuja, siellä voi maksaa vain kortille ostetulla arvolla.

CityGlider eli liito-oravabussi!

LIPUT
Matkalippujen valikoima on huomattavasti suppeampi kuin Suomen pääkaupunkiseudulla. Kulkuvälineistä tai asemilta voi ostaa yksittäisiä matkalippuja, jonka lisäksi käytössä on go card, jonne voi ladata arvoa. Korttia näytetään lukijalle sekä sisään että ulos mentäessä, ja kortin saldolta vähennetään kuljettujen vyöhykkeiden määräämä veloitus. Kortille voi ladata pelkästään arvoa, minkäänlaisia kuukausilippuja ei ole, ei tietääkseni myöskään vuorokausi- tai muita kausilippuja. Jos on käyttänyt maanantaista alkaen jo 9 matkaa, saa saman viikon sunnuntaihin asti matkustaa veloituksetta (ei ilmeisesti ole edes vyöhykerajoituksia).

Junalaitureille pääsee piippaamalla

VYÖHYKKEET
Alue on jaettu Brisbanen keskustasta ulospäin suuntautuviin vyöhykkeisiin niin, että Brisbanen keskusta on vyöhyke 1 ja kauimpana keskustasta on vyöhyke 23. Matka maksaa go cardilla vähintään $3.28 ja enintään $20.91. Yksittäisillä lipuilla vastaavat hinnat ovat $4.80 ja $30.40. Ruuhka-ajan ulkopuolella klo 9-15.30 ja 19-03 matkustettaessa saa vielä go cardilla 20 %:n lisäalennuksen, jolloin matka maksaa $2.63 - 16.73. (5 € = $6)
Vyöhyke 1 kattaa vain aivan ydinkeskustan ja sen muutamat pysäkin, joten varmaankin pari vyöhykettä on aina ostettava. (En ole varma, kuinka hinnat määräytyvät kauempana keskustasta olevilla vyöhykkeillä, eli maksaako vyöhykkeellä 7 matkustava henkilö yhdestä vai seitsemästä vyöhykkeestä?) Lapsille, paikallisille opiskelijoille ja eläkeläisille hinnat ovat -50 %.

JUNAT
Etenkin lähijunaverkko vaikuttaa hyvin pitkälle ulottuvalta, joten kortilla matkustaminen on helppoa ja etenkin pitkillä matkoilla suhteellisen edullista. Esimerkiksi surffikaupunkiin Gold Coastiin matkustimme go cardilla tunnin lähijunalla ja tunnin (hitaalla) bussilla, ja matka maksoi noin $10/suunta. Lentokentälle menevä lähijuna maksaa kuitenkin aina $16, vaikka matka kestää vain 30 min.

Lähijuna lähdössä matkaan

LAIVAT
Lauttoja on kahdenlaisia, suurempia CityCat:teja (varmaankin catamaran) ja pienempiä CityHoppereita sekä CityFerryjä, jotka kulkevat lyhyempiä välejä.

CityCat on nopea ja linjakas peto

CityHopperit ja CityFerryt ovat touhukkaita, päättäväisiä ja kovin söpöjä!

AUTOT

Autot ovat isoja, kalliin näköisiä ja murisevat usein möreästi.

Platypus!

This one was sensing the upcoming feeding and was quite anxious indeed...

Uimakohtauksen saanut vesinokkaeläin! Ruokintapaikalla juuri ennen ruoka-aikaa, tietty. :)

Se oli yllättävän pieni ja soukka, ehkä noin 30 cm kokoinen.

Meeting the locals

For Easter Monday, it was time to mingle with the locals!

A beaky little Kookaburra

An eager Lorikeet

Pattable emus

Wallaby on the jump

 A local covering his face in embarrassment realizing the font selected...

A majestetic Owl

A giant eagle

Dining with a jumpy fellow

A young mother

Chatting with a local family in the park

Checking the sunscreen on a friends ears

Everyone likes a bit of backscratching

A child peeped from a close-by forest

Luckily his mother was there too!

They were sharing an eucalyptus picnic!

The favourite past-time was clearly and openly announced. There seems to be hardly any insomnia here (or anywhere after looking at these fellows)!

All good! Good night!


Pääsiäismaanantaina oltiin Lone Pine Koala Sanctuaryssa, noin puolen tunnin bussimatkan päässä Brisbanen keskustasta. Päästiin näkemään monenlaisia lintuja ja pussieläimiä, jes! Anna-Mari pääsi jopa silittämään kengurun pussissa olevaa poikasta :)

Paikka oli siitä miellyttävä, että esimerkiksi kenguruilla oli iso alue pompittavanaan, ja osa alueesta oli rajattu lepopaikaksi pois ihmisten ulottuvilta. Kenguja sai ruokkia, mutta samaa ruokaa oli tarjolla isoissa laareissa, joten ihmisten luo ei siksikään ollut pakko tulla. Jotkut kengut halusivat tulla rapsutettaviksi silloinkin, kun meillä ei ollut ruokaa.

Jos ei meinaa tulla uni silmään, niin katso kooste nukkuvista koaloista ja virittäydy tunnelmaan, krooh...