27.9.2015

Skandifestareilla

Brisbanessa asuu melko paljon suomalaisia ja muita nordikkeja. Pyöräkorjaamon setä kertoi, kuinka hänen luokallaan alakoulussa yli puolet oppilaista oli Suomesta! Pekkoja, Antteja ja Pirkkoja oli piisannut. Varsinkin vanhempi skandiväki pyrkii aktiivisesti ylläpitämään kotikulttuuria ja keskustan kupeessa järjestetäänkin vuosittain Skandinavia-festivaalit!

Banjopapat eivät olleet osa festivaalia, mutta olivat sympaattisia.

Tämä kukkahattudogi sen sijaan nautti festivaalitunnelmasta.

Skandifestari koostui suljetusta kadusta Brisbanen Tanska-seuran talon edessä. Kadunpätkä oli niin täynnä kojuja ja väkeä, ettei kulkeminen ollut helppoa. Onnistuimme luikauttamaan ihmismassan rakosista yhden karjalanpiirakan munavoilla. Skandius on ilmeisen populääriä myös ei-skandeissa, koska törmäsimme festareilla koko joukkoon ei-skandiystäviä, jotka olivat tulleet muuten vain.

Ihmiset lauloivat kieltä, jota emme tunnistaneet.

Avattava DJ-bussi oli ehdoton suosikki!

Festivaaleista oli Johannekselle urheilullista iloa, sillä esillä oli Queenslandin sählykerho. Pelipaikka onkin vain parin korttelin päässä meidän kodista, joten Johannes pääseekin nykyään kätevästi sähläilemään!

Kotimatka kulki kotikadun hedelmäkaupan kautta, jossa joku oli nähnyt vaivaa!

Kukikas meloni ja mietteliäät koisot.

Puh.

Nälkäinen ohikulkija.

Toisena päivänä huomasimme jotain aktiviteettia talomme vieressä olevan koulun pihalla.

Serbifestarit!

Lapset vielä tanssivat, kun festivaalitelttoja jo purettiin.

Nauttikaa skandeilusta!

20.9.2015

Villit valaat!

Matkasimme Tyynelle valtamerelle katamaraanissa katsomaan valaita. Brisbanen edustalla vaeltaa ryhävalaita, jotka syöpöttelevät kesän Antarktiksen ravinteikkaissa vesissä, mutta vaeltavat talvella suurelle valliriutalle synnyttämään ja lisääntymään. Ohikulku tapahtuu siis mennen tullen.

Valaat löydetään etsimällä horisontista niiden lämpimiä uloshenkäyksiä, jotka tiivistyvät kylmemmässä ulkoilmassa pieniksi sumusuihkuiksi. Henkoset haisevat kuulemma hyvin pahoilta ja rasvaavat silmälasit tahmeiksi, jos joutuu liian lähelle.

Hetken jännittyneen tutkailun jälkeen näimme loiskauksen!

Tutkimusmatkailija 1900-luvulta.

Ensimmäinen ryhävalas tuli pinnalle katsomaan laivaamme.

Uloshenkäys. Valaat hengittivät varsin usein.

Valaat liikkuvat yleensä muutaman yksilön ryhmissä, jotka eivät ole perheitä vaan voivat vaihtua usein fiiliksen ja juttujen tason mukaan. Valaat puuhaavat pinnalla yllättävän  paljon. Ne voivat rullailla tai heilutella eviään tai sitten ne tekevät syvemmän sukelluksen ja syöksyvät pinnan läpi ilmaan läsähtäen isosti takaisin veteen. Tätä "breachingia" ne tekevät monesta syystä: siitä lähtee iso ääni, jolla voi kommunikoida, sen avulla voi rapsuttaa kotiloita iholta, kilpailla naaraiden huomiosta tai vain hassutella iloikseen.

Ryhävalas syöksyy pinnalle!

Valasemo ja poikanen hengittämässä.

Valaan selkä.

Veneemme löysi pian emon ja poikasen, jotka jäivät pitkäksi aikaa hengailemaan viereemme. Poikanen oli kuukauden ikäinen ja matkusti ensimmäistä kertaa kohti Antarktista. Laivalla oli mukana "eco ranger", joka kertoi mikrofoniin valaiden puuhista. Opimme muun muassa, että poikanen syntyy 1000 kilon painoisena ja juo päivässä 200 kg maitoa, joka on koostumukseltaan kuin hammastahnaa!

Ihminen onnistui tyhmyyksissään ajamaan Australian itärannikon valaat ahtaalle. Moreton Islandilla oli aikaisemmin eteläisen pallonpuoliskon suurin valastusasema, josta ryhävalaita metsästettiin. 40 000 yksilön kanta valastettiin 10 vuodessa lähes sukupuuttoon, vain 300 yksilöä jäi jäljelle. Nyt kanta on kuitenkin onneksi elpymässä: ryhiksiä on nyt 20 000 ja kanta kasvaa 5 % vuodessa. Hyvä, valaat!

Yhtäkkiä myös laivan takaa kuului molsketta.

Vauhdilla pintaan!

Käännös ilmassa!

Roiskeet pärskyvät laajalle!

Ryhävalaat ovat isoja, 12-17-metrisiä ja painavat jopa 45 000 kg. Nyt valaat olivat vähän hoikemmassa kunnossa, koska ne eivät olleet syöneet moneen kuukauteen!

Spläsh!

Pysyttelimme koko ajan melko lähellä Moreton Islandin rannikkoa.

Moreton Bay on valaiden lepopaikka niiden monen tuhannen kilometrin vaelluksellaan. Vaikka pysyimmekin saaren suojissa koko ajan, olimme katselun aikana avomeren puolella. Merenkäynti olikin yllättävän kovaa, ja oksennuspusseille tuli joillekin matkustajille kovaäänistä käyttöä. Meidän taaperomatkustajallemmekin pussia kovasti tarjottiin, sillä pikkulapset kuulemma ovat usein herkkiä pahoinvoimaan, kun eivät ole tottuneita aallokkoon. Pussille ei onneksi tullut käyttöä, huh! 

Horisontissa meitä kutsui kaksi villiä valasta hypyillään.

Valaan sivuevä on maapallon suurin nisäkkään raaja.

Olimme jännittäneet valaiden laulua, mutta sitä ei nyt tarjoiltu, sillä laulut oli hoidettu jo tältä vuodelta. Vastaanotimme järkyttävän tiedon, että ryhävalaiden laulu ei olekaan useimmiten mitään lempeää tuutulaulua, vaan himokkaiden urosten testosteroninhajuista kosiolaulantaa. Että miettikääpä sitä ensi kerralla rentoutusnauhoja kuunnellessanne!

Rullaava valas.

Rullaus loppui.



Humpback whale -nimi tulee sukellukseen valmistautuvasta selästä.

Sukellus tarvitaan korkeaan loikkaan!

Yksilöt voidaan tunnistaa värityksestä.




Kaksi valasta puikkivat yhdessä.



Valaat intoituivat heiluttamaan meille pitkään!


Synkronoitua kuviokelluntaa.



Valaat lähekkäin.


Evä ja saari.

Yksi utelias valas tuli tosi lähelle!


Valaiden double rainbow!

Hylkeet
Kiinni äidin kylkeen
on halu pienen hylkeen.
"Nuku, nuku pienoinen",
äiti kuiskuttaa.
Meren ylle sateenkaaren
valas ruiskuttaa.
- Jukka Itkonen

19.9.2015

Valasretkelle!

Männä torstaina otimme ja lähdimme valasretkelle! Retken lähtöpaikkana oli Moreton Island. Viime Aussi-reissullakin kävimme Moretonilla kertaalleen, ja silloin pääsimme syöttämään delfiinejä!

Moreton Island.


Sataman vessan ohjeet. Äläs pisuta lattialle!

Tangalooman kahvila.

Kukkuu! 


Pied cormorant kamuineen kuivatteli auringossa.

Biitsi.

Retkialus odottaa jo!

Jee!

Matruusi opastaa liivien käyttöä kannella.

Hylyt.
Rantaan on tahallaan upotettu laivanhylkyjä. Alunperin ne ovat suojanneet rantaa merenkäynniltä ja helpottaneet maihinnousua. Hylyt houkuttelevat kaikenlaista merielämää yllensä, toimivat kalojen turvapaikkana ja hienona sukellus-/snorklauskohteena.

Mekanismi.

Romun seassa näkyi snorklaajia.

Matkasimme merelle. Täältä tullaan, valaat!

Mutta näkyikö valaita? Kuultiinko rauhoittavaa laulua? Jatkuu seuraavassa numerossa...