Operaatio Opossumi: Villit delfiinit

Kukapa ei haluaisi tehdä kuten villit delfiinit ja käydä vierailulla Moreton Islandilla, suurella hiekkasaarella tunnin lauttamatkan päässä Brisbanen edustalla.

Lautta laski ensin joen suulla olevien satamien ja teollisuusalueiden läpi. Isot laivat lastataan kuulemma tarkasti täyteen ja vähimmillään potkurin ja tasaiseksi lanatun joenpohjan välissä on vain puoli metriä.

Brisbanen edustan lahdessa asuu n. 600 delfiiniä ja yksi parvi näkyi lautalta (vasemmalla on evä). Taustalla kohteenamme ollut hiekkasärkkäsaari.

Moreton Island on luonnonsuojelualue, mutta siellä on lintu- ja delfiinitutkimusta.

Eläintenhoitaja neuvottelee pelikaanin kanssa kalojen kohtalosta. Pelikaani oli yllättävän ymmärtäväinen neuvottelukumppani ja tyytyi yhteen pieneen.

Teimme kävelyretken saaren sisäosiin ja vastaan tuli lisko. Alamäkeen mennessä se ei vaivautunut käyttämään käpäliä vaan liukui kuin käärme.

Saari on pelkkää hiekkaa ja maassa oli paljon varsin suuria koloja ja onkaloita. Ainakin yksi syyllinen oli tämä varsin kookas muurahainen (n. 2cm).

Saaren sisäosissa on hiekka-aavikoita ja vuoria. Hiekka on täysin valkeaa ja kuumassa paahteessakin oudosti täysin kylmää. Se on hyvin hienojakoista ja siinä voi pulkkailla.

Rannalla oli Moreton Bay Bug -nimisen paikallisen ravun kuori.

Laskuveden aikaan rannalta löytyi isot kasat hassuja hiekkakasoja ja niiden keskellä olevia reikiä.

Hiekkaa kuljetti maan alta pieninä palloina varsin touhukkaat miniravut.

Saarella asuu myös Kookaburria ja saimme opastuskierroksen niiden elämäntavoista. Kookaburrat pariutuvat koko elämän ajaksi ja muodostavat tiiviin perheen, jossa vanhemmat sisarukset jäävät pesään useaksi vuodeksi opettamaan sisaruksiaan lentämään ja auttamaan ruuan hankinnassa. Kookaburrat eivät rakenna itse pesiään vaan saattavat esimerkiksi tehdä reiän paikalliseen termiittipesään ja asua siellä termiittien kera useita vuosia.

Paikalliset termiitit rakentavat pesänsä puunoksaan. Kookaburrat puhkaisevat sen kuoren ja asettuvat asumaan termiittien kanssa, termiittien suojellessa pesää esim. käärmeiltä. Termiitit eivät ihan kauheasti tykkää kookaburrista ja yrittävät rakentaa pesän umpeen koko ajan, mutta kookaburrat ahkerasti nakuttavat sitä auki samaa tahtia kunnes lopulta (joskus vuosien kuluttua) termiitit luovuttavat ja rakentavat uuden pesän.

Moreton Islandilla voi ihailla auringon laskua.

Aurinko aiheutti pilvisateenkaaren, joka heijastui merestä.

Auringon värjäämät pilvet.

Punainen väri tummeni illan pimetessä.

Moreton Islandin luonnon kaikkein tunnetuin elementti ovat kuitenkin villit delfiinit, jotka tulevat joka ilta rantaan vierailulle. Toiminta sai alkunsa 1980-luvulla, kun rannalla olevaan laituriin asennettiin lamput, jotka houkuttelivat paikalle kaloja, jotka vuorostaan houkuttelivat paikalle delfiinejä. Kalastajat ryhtyivät heittämään hylkäämiään kaloja takaisin mereen delfiineille, joista yksi alkoi jossain vaiheessa ottamaan niitä vastaan. Kun kyseinen Beauty-delfiini sai poikasen, lomalaiturin omistaja alkoi miettimään delfiinille heitettävän kalan laatua, ja ryhtyi toimittamaan laiturille ämpärillisen hyvää kalaa joka ilta jaettavaksi. Kun Beauty oli käynyt paikalla syömässä 6 vuotta, päätti paikan omistaja yrittää delfiinin kädestä syöttämistä vuonna 1992.

Delfiineillä on kiiltävä nahka.

Pian tämän jälkeen paikalla aloitettiin pitkäaikainen delfiinitutkimus ja sama delfiiniperhe on käynyt joka ilta rannalla tämän jälkeen. Perhekunta on kasvanut jälkeläisillä ja adoptiolapsilla ja meidän käydessä paikalla oli 7 aikuista ja 2 vauvaa. Lahdessa asuu yli 600 delfiiniä, mutta vain tämä yksi perhe käy syömässä rannassa. Niille syötetään vain 10-20 % niiden päivittäisestä ravinnontarpeesta, joten pääsääntöisesti ne joutuvat itse saalistamaan. Vauvat juovat emonmaitoa noin 18 kk ikään saakka, ja niille annetaan kalaa vasta reilun kahden vuoden iässä, kun ne ovat oppineet itse saalistamaan. Syöttö tapahtui käytännössä siten, että syöttäjä ensin pesi kätensä, otti ämpäristä kalan pitäen sitä pyrstöstä kiinni kuin jäätelöä ja asteli sitten rantaveteen, jossa delfiinit omatoimisesti odottivat rivissä. Kun kaikkien delfiinien edessä oli syöttäjä, käsi laskettiin syvälle veteen ja delfiini nappasi kalan kädestä.

Delfiinit odottavat syöttäjiä rantavedessä kärsivällisesti.

Delfiinit saivat mennä ja tulla miten huvitti, niille ei yritetty opettaa mitään temppuja eikä niitä saanut koskettaa. Pikkudelfiinit eivät tulleet syöttöriviin, vaan ne leikkivät taaempana. Delfiinejä ei oltu kielletty koskettamasta ihmisiä, joten sormet saivat syötössä tuntumaa delfiinin leukaperiin, ja Johannesta delfiini koputti nokallaan vaativasti jalkaan, kun kalaa ei tullut tarpeeksi nopeassa tahdissa. Johannes syötti nuorta urosta, joka oli käynyt vähän tutustumassa hierarkiassa korkeammalla oleviin yksilöihin ja hankkinut nahkaansa muutamia uusia hampaanjälkiä ja esitteli tatuointejaan ylpeänä. Anna-Mari sai syöttää toista äideistä, joka olikin hyvin rauhallinen ja kärsivällinen. Vedessä ollessa työntekijä antoi meille vyölaukustaan lisää kaloja ja delfiinit ottivat ne tyytyväisinä vastaan.

Delfiinit tuntevat hoitajansa ja aika ajoin ne tuovat lahjoina takaisin erityisen komeita tai vaikeasti saalistettavia kaloja. Joskus delfiinit myös tulevat innoissaan leuhkimaan saaliillaan vaikkeivät haluaisikaan sitä antaa lahjaksi.

Delfiinit saapuivat rantaan hiljaa lipuen. Poikaset olivat ensin tiiviisti emojensa mahojen alla, mutta kun emot olivat tarkastaneet rannan ne päästivät poikaset mellastamaan keskenään rantaveteen. Tässä emot poikasineen.

Delfiinit tykkäävät kosketuksesta ja uivat usein vierekkäin.

Vauvadelfiinin pyrstö sen kivutessa kaverinsa ylitse.

Delfiinien kaikuluotaus toimii päästä alaviistoon, joten jos ne haluavat luodata pintaa ne uivat ylösalaisin.

Pikkudelfiini tykkäsi pärskyttämisestä.

Etenkin vauvadelfiinit kävivät yllättävän usein pinnassa hengittämässä, useita kertoja minuutissa. Isosta hengittävästä delfiinistä kuului "puuh", pienestä "püf". Söpöä!