To the park!

Parks play a central role in Brisbanean life. They are not just places of nature but of action and socializing.

A frequent free concert brings people together.

Taking the citycat from South Bank to the city centre, you see barbeques and rock climbing on the right and the botanical gardens on the left. The city centre is behind the botanical.

Different park areas can be rented for events. 

People play in the parks. This is cricket.

We went relaxing at an autumn pilates in the park.

Not relaxing any more.

Picnic in the whites. Don't spill the coffee!

How many hats and legs does this sleeper have?

There is spying in the park.

This time a wedding occurred!

And another one, just next to it! The boy likes the first one better.

Kids are allowed to roll free!

Except when tied down with a unicorn harness.

There are very large trees in the parks. Andemaar is measuring.

Also very tall trees.

Fortunately good coffee is served in most parks.

Also cash is available.

People are not worried about wildlife.

These kookaburras try hard to look innocent.

But are they really?

Enjoy your parks!

Sataa, sataa, ropisee

Queenslandin tunnuslause on The Sunshine State eli "Auringonpaisteosavaltio", sillä yleensä aurinko paistaa.

Aamuaurinko Johanneksen työmatkalla.

Iltapäiväaurinko yliopistolla.

Joen pinta ei pysy vakiona, vaan laskee ja nousee vuoroveden mukana.

Kurjen profiili laskuveden aikaan joen pohjalla.

Joskus kuitenkin sataa. Ja silloin sataa useimmiten kovaa. Pari viikkoa sitten sade alkoi yöllä ja kiihtyi koko päivän. Brisbanessa satoi suomalaisen työn päivänä (1.5.) lähes 19 cm vuorokaudessa, mikä oli enemmän kuin minään päivänä vuoden 1989 jälkeen ja enemmän kuin minään toukokuun päivänä yli vuosisataan. Lähikunnissa mitattiin jopa 33 cm vuorokausisateita! 

Iltapäivällä hulevesiverkosto alkoi olla täynnä.

Yliopiston lammet muuttuivat järviksi.

Johanneksen kotiinpaluu vaikeutui, koska hän ei osaa kävellä vetten päällä.

Kotimatkan kävelytie oli muuttunut joeksi.

Kengät kastuivat, mikä osoittautuikin oletettua hankalammaksi: ilmankosteuden ollessa korkea eivät kengät kuivu. Kolmen päivän kuluttua edelleen likomärät ja muhineet (onneksi vanhat) kengät joutuivat ongelmajäteroskikseen pysyvien hajuhaittojen vuoksi. Työkaverit ohjeistivat hankkimaan kotiin kuumailmapuhaltimen lämmittimeksi, tai kenkätelineen pyykinkuivuriin. Tai ehkä pitää luopua kengistä ja siirtyä monien paikallisten tapaan käyttämään pelkkiä släpäreitä.

Andemaar joutui säiden armoille retkellään rattaiden kanssa, ja päätti hypätä jokilauttaan. Vauvamatkustaja keskusteli tapansa mukaan lautan henkilökunnan kanssa, kunnes he joutuivat palaamaan hetkeksi velvollisuuksiensa pariin. Palatessaan heillä oli mukanaan jätesäkki, johon he pakkasivat hoitolaukun ja käsiveskan. Wau! Kiitos ja kumarrus!

Melko kuivina kotiin!

Säätä voi ennustaa muurahaisista, sillä ne pakenevat lähestyvää sadetta puihin. Nämä modernit kaverit valitsivatkin bussipysäkin aikataulutolpan nopeampien jatkoyhteyksien toivossa:

Muurahaiset tutkivat aikatauluja.

Seuraavana päivänä aurinko taas paistoi!

Taivas pyysi anteeksi.

Sopivan kuivaa viikkoa kaikille!

Vesileikkejä

Ankkojen aamulaulu
Aamulla ankat kankat
   pienet ankat
   aak aak
uimaan mennä kaakottavat
   aak aak
jalka taakse toinen eteen
   konkutellen
   lonkutellen
räpytellen rantaveteen
   viipottavat
   vaapottavat
nokka auki naapottavat
   aak aak aak

- Kirsi Kunnas

Kutsun kuultuamme lähdimme heti aamulla rantaretkelle!

Kohteena oli Gold Coastilla sijaitseva Burleigh Heads reilun tunnin junamatkan päässä etelään Brisbanesta.

Nainen tarkasti aurinkolasiensa asettelun siistissä rantafasiliteetissa.

Rannalla oli paljon ihmisiä syömässä, lekottelemassa, kävelemässä tai vain chillaamassa. Vesi oli jo monille paikallisille liian kylmää uimiseen (23 astetta).

Burleigh Heads on surffarien pyhä paikka. Siellä on kehitetty nykyinen kilpailumuoto ja paljon lautatekniikkaa. Horisontissa siintää Surfers Paradise.

Mennään jo mereen!

Malttia! Aallot ovat melko korkeita...

Turvaisampi paikka vauvauintiin löytyy Brisbanen keskustan kupeesta, South Bankiltä. Sinne siis!

Näkymä keskustan ja South Bankin yhdistävältä sillalta.

Onko kaikki släpärit tallella?

Kohti aaltoja!

South Bankilla on laajat vesileikkialueet niin aikuisille kuin lapsillekin.

Jokikartalta löytyi myös meidän katu! Johannes on töissä St. Luciassa ja vesisuihkut vasemmalla näyttävät South Bankin ja keskustan sijainnit.

Roiskis!

Monet suihkulähteistä ovat arvaamattomia.

Tämä poika odotti pitkään päästäkseen tyrskyihin, mutta onni ei ollut myötä.

Pettyneenä hän oli talsimassa pois, kun suihku yllätti iloisesti!

Joidenkin katto on alkanut vähän rehottamaan.

Kosteisiin kuulumisiin!

Connected!

What does one really need for a possum blog? The answer is simple. Internet.

Getting one was a whole new experience.

One and half hours in the store, 200 euros and two and half weeks later we got a package with the internet!

Three boxes, seven cables and 18 holes. "Plug in the cable to the gateway to connect".

Help! Three more days with more than two hours of phone calls to the provider and a visit to a nice neighbor were required to get the right lights blinking! 

And there was a lot of rejoicing!

Enjoy your connections!

* * * * * * * * * *

Hei taas hetkisen jälkeen! Blogi on ollut tauolla netin puutteessa, mutta nyt olemme takaisin bisneksessä! Netin avaaminen vaati 1,5 tunnin session liikkeessä, kesti 2,5 viikkoa, maksoi noin 200 euroa, sisälsi useita puheluita palveluntarjoalle ja opetuskäynnin naapuriin. Nauttikaa hyvistä yhteyksistä siellä Euroopassa! 

Kuulemiin!

Koti tai asunto löytynyt

Ehtoota taloon!

Olimme kuvitelleet pääsevämme muuton ja matkan jälkeen jotenkin levähtämään, mutta ehei! Ei auta jäädä laakeriseppeleilleen lepäämään, kun on koditon. Rakoiltakaan ei ole vältytty, kun olemme painaltaneet kuin hirvet kymmeniä kilometrejä pitkin kaupunkia asuntoja ja alueita katsastamassa.

Taloyhtiö kehuskelee uima-altaalla, grillialueella ja talkkarilla. Vaikka ilmoitukset löytyvät netistä on katujen varsilla paljon "vuokrataan"-kylttejä.

Asuntojen vuokrat ovat täällä huikean korkeat. Katsomiemme asuntojen hinnat ovat liikkuneet 1270 ja 1790 euron välillä. Euron. Ja nyt puhutaan yhden tai kahden makuuhuoneen asunnoista. Nam. Vuokran päälle tulee vielä käyttökustannuksia vedestä, sähköstä, kaasusta ja netistä. Nämäkin ovat korkeampia kuin Suomessa. Olemme nyt varautuneet noin 150 euron kuukausittaisiin lisäkustannuksiin, sillä nettikin on jo 60 euron luokkaa.

Etualalla "kodikas" vuokratalo ja taustalla taas hinnakas sellainen. Tarjonnan kirjo ja laatu on laajaa. 

Brizzyssä on rakennusbuumi ja keskustan kupeeseen nousee jättimäisiä asuinkortteleita tiuhaan tahtiin. Tässä "The Plaza", josta mekin katsoimme asuntoa.

Tässä taas toinen ääripää, "The Gaza".

Viikon etsintöjen jälkeen totesimme päätösten ajan tulleen, ja asunto on nyt vuokrattu! Täydellistä asuntoa emme tällä aikataululla onnistuneet löytämään, mutta etsinnässä taidettiin saavuttaa seuraavat kriteerit:
+ siisti
+ rauhallinen
+ hyvätasoiset kylppäri ja keittiö
+ hyvä sijainti ja kulkuyhteydet
+ "halpa"
+ ei torakoita
+ ei koiperhosia
+ ei muurahaisia

Olimme suunnitelleet ottavamme kalustetun asunnon, mutta niiden taso ei ollut hintansa väärti. Kalusteiden lisäksi jäivät saamatta:
- toinen makuuhuone
- puulattiat
- sijainti ydinkeskustassa

Palindromikatu.

Täällä asuntoihin ei lähtökohtaisesti kuulu jääkaappia. Valitsemassamme kämpässä on extrana jääkaappi, astianpesukone, pyykkikone ja kuivuri. Ja tässä asunnossa on ainoat näkemämme hyönteisverkot ikkunoissa ja parvekkeen ovessa, ah!

Uuden kotimme edessä on vanha vankila, jonka sisäpihalla on markkinat joka sunnuntai. Vankilassa järjestetään kummituskierroksia!

Vuokraaminen on täällä työläämpää kuin Suomessa. Meiltä on pyydetty mm. tiliotteita ja edellisten vuokranantajien suosituksia, jotka Johannes oli onneksi hankkinut etukäteen. Lisäksi pyysivät suosittelijoiden yhteystietoja, ja ainakin Johanneksen Australian proffalle oli soitettu. Proffa kertoi, että jos vuokralainen onkin törppö ja tuhoaa asunnon, ei vakuutuksesta saa rahaa, jos suosittelijoille ei ole soitettu. Toivottavasti ketään ei ole herätetty Suomessa keskellä yötä...

Erilaista Suomeen verrattuna on myös:
- Seiniin ei saa kiinnittää mitään. Saimme pienen luennon sinitarran vaaroista.
- Poismuuttaessa täytyy ostaa ammattisiivous asuntoon. Tärkeintä on höyrypuhdistuttaa kokolattiamatot. Loppusiivous maksaa kuulemma noin 250 euroa.
- Kaikissa asunnoissa tulee olla valkeat verhot. Taloyhtiön yhtenäinen ilme on tärkeä.

Koska asuntoa ei löytynyt kalustettuna, emme pääse suoraan muuttopuuhiin, vaan joudumme kulkemaan huonekaluliikkeen kautta. Lisäksi asunto vapautuu valitettavasti vasta ensi torstaina. Olimme olleet optimistisempia asunnon löytymisen suhteen, ja olimme buukanneet hotellin vain maanantaihin saakka. Nykyinen hotellimme onkin täyteenbuukattu maanantaista alkaen, joten joudumme vielä vaihtamaan majoitusta Airbnb:hin kolmeksi yöksi.

Kukkapuu

Kodikasta viikonloppua!

Lentomatka vauvan kanssa

Huomentapäivää!

Tässäpä tulee tämän opossumiblogin ensimmäinen toivepostaus aiheenansa lentäminen vauvan kanssa!

Lentomatkustaminen vauvan kanssa oli jännittävää, sillä etukäteen emme voineet tietää, mitä tulisi tapahtumaan. Meidän suurimmaksi haasteeksemme ei kuitenkaan osoittautunut itse vauva, vaan sen tavarat: maidot, pullot, soseet, vaipat, tutit, lelut, peitot, vaatteet ja tarvikkeet. Ohjeen mukaan sylilapselle ei saa ottaa mukaan matkustamoon omaa käsimatkatavaraa. Meillä oli kuitenkin kolme laukkua sekä viime hetken epämääräinen muovipussi, joka muodostui, kun sen sisältö ei enää mahtunut laukkuihin. Lentoemäntä luuli pussiamme roskikseksi, ja yritti viedä sen pois. Välilaskun aikana yritimme järjestellä kimpsumme paremmin ja saada tavarat mahtumaan varsinaisiin laukkuihin, mutta lopputuloksena oli yhden roskiksen sijaan kaksi!

Onneksi ketään ei kuitenkaan kiinnostanut tavaroitamme laskea ja pääsimme ongelmitta sisään. Helsinki-Vantaalla jouduimme purkamaan kaikki nestemäiset vauvanruoat hihnalle läpivalaistavaksi ja myös muita ruokia kurkattiin, mutta myöhemmissä turva- ja tullitarkastuksissa niitä ei tarkastettu. 

Vauvapaikalla ei saa olla matkatavaroita jalkatilassa, joten laukkuja joutuu nostelemaan useammin.

Alle kaksivuotiaat luokitellaan sylilapsiksi, joille ei tarvitse ostaa omaa istumapaikkaa. (Halutessaan vauvalle voi ostaa oman paikan ja viedä oman turvakaukalon, jonka tosin pitää olla lentoyhtiön hyväksymä.) Sylivauva kiinnitetään pienellä turvavyöllä aikuisen turvavöihin ainakin nousun ja laskun ajaksi. Mannertenvälisille lennoille voi varata vauvankopan, jos vauva painaa alle 11 kg. Koppa kiinnitetään väliseinään, joten istumapaikat seinän kohdalle pitää varata etukäteen. Paikkojen varaamisesta meni joku maksu, taisi olla 80 € meiltä. Koppa oli ihan loistava keksintö, suosittelemme! Vauva nukkui 18 lentotunnista yhteensä 11.

Toisella lennolla koppa oli hieman futuristisempi akvaariomalli, jonka seinämän läpi vauvan tohinaa saattoi observoida. Tällä kertaa uni ei koko matkaa maistunut, mutta "yö" sujui kuitenkin melko rauhallisesti pimeydessä sätkien.

Joissain ohjeissa lukee, että rattaat saisi viedä lähtöportille saakka, mutta se ei pidä enää paikkaansa Helsinki-Vantaalla. Rattaat piti jättää ruumaan lähtöselvityksessä. Rattaamme eivät ole matkarattaat vaan ihan jykevää tekoa, ja ne piti laittaa oversizena lähtemään eri hihnalle, ja samoin saavuttaessa ne tulivat omalle hihnalleen. Lähtöselvityksessä kerrottiin ison osan rattaista menevän rikki käsittelyssä. Muiden matkarattaat putkahtivatkin karusellille suojaamattomina laukkujen sekaan, joten ehkä ne hajoavatkin helpommin. Saimme onneksi omamme ehjinä takaisin, vaikka suojapussi olikin ihan riekaleina. Huh tästäkin!

Andemaar tarkkailee unen laatua. 

Olimme hankkineet vauva-peltorit metelin varalta, ja alkuväsymyksen voimalla ne kelpasivat unikavereiksi. Muovi hiosti päätä ilmeisen ikävästi, joten myöhemmin kuulosuojaimia käytettiin vain nousujen ja laskujen aikana. Ei tiedetä, oliko niistä mitään hyötyä, mutta ainakin vauva oli tyytyväinen.

Rintareppua oli meille suositeltu vauvan kuljettamiseen kentillä, ja se olikin loistava apu. Vauva pysyi tyytyväisenä, sai nukkua tarvittaessa ja aikuisilla kädet jäivät vapaiksi. Helsingin päässä turvatarkastuksessa vauva piti ottaa pois pussistaan. Singaporessa oli turvatarkastus lähtöportilla, mutta vauva sai olla repussaan. Myöskään ruokia tai nesteitä ei tarvinnut esitellä, koska vauva.

Kantoreppu-selfie Singaporessa 4 tunnin välilaskulla. 

Vain toinen aikoisi nukkua.

Vauvan jet lag ja rytmin uudelleen löytyminen jännitti etukäteen, mutta ilmeisesti melko turhaan, huh taas! Aikuisten jet lag kesti vain tulopäivän verran, kun sinnittelimme hereillä ekaan iltaan saakka. Vauvan valvottaminen ei tietty onnistunut. Ekana päivänä hän olikin todella väsynyt ja nuokkui puoliunessa rattaissaan. Kuljimme kuitenkin koko päivän kaupungilla valossa ja metelissä ilmaistaksemme, ettei ole yö. Ehkä päiväuni ei ollutkaan kovin syvää, sillä yölläkin unta riitti jo ihan normaalin yön verran, huh! Toisena päivänä vauvaopossumi jaksoi hereillä jo paljon pidempiä pätkiä, ja kolmas päivä oli ihan normaali. Näinä kolmena ekana yönä olemme kunakin heränneet kerran pieneen rauhoittelusessioon, mutta ilmeisesti hän ei ole syvemmin traumatisoitunut tästä muutoksesta.

Mounty sopeutuu uuteen elämänrytmiin.

Rauhallisia lentounia kaikille!

Perillä, hengissä!

Terkkuja Brisbanesta, kuomat!

Takana on muutto, reilun vuorokauden matka ja kolme ekaa päivää kohteessa.

Täytyy sanoa, että koettu muutto oli historiamme kuvottavin. Olemme nyt koskettaneet jokaista asunnostamme löytynyttä tavaraa ja päättäneet sen kohtalosta. Säilytettäviä tavaroita jaettiin kivasti useampaan osoitteeseen:
1) varastoon nro 1
2) varastoon nro 2, josta osa kuljetetaan
3) varastoon nro 3
4) mukaan lähteviin.

Kiitos kaikille tähän arvontaan osallistuneille!

Lentopäivänä piti tehdä vielä viimeinen kolmannes muutosta, ja lähtö Tampereelta viivästyi parilla tunnilla aiotusta. Ehdimme kuitenkin tehdä kaiken aiotun ja jopa äänestää lentokentällä, joten kaikki ok!

Noin 135 kg tavaroita ja 133 kg ihmisiä lähdössä lennolle. "Onnistuu!"

Muutosta poiketen matka olikin vuorostaan yllättävän kivuton. Pitkä matka vauvan kanssa jännitti, mutta onneksi pikkuopossumimme oli ihan sopeutuva matkustaja, ja nukkui ison osan lennoista.

Perille laskeuduttiin paikallista aikaa aamulla kuudelta (Suomessa klo 23) ja pääsimme helposti tyhjän saapumisaulan läpi turhia jonottamatta. Meillä oli mukana vauvanruokaa, joten ilmoittauduimme tullille kaikenlaisen epäilyttävän materiaalin haltijoina. Olimme varautuneet pitkään laukkujenpurku- ja kuulusteluruljanssiin, kuten aina käy Australian rajalla -sarjassa. Tullivirkailija ei kuitenkaan selvästikään ollut sarjaa seurannut, vaan haistatutti meidät vain iloisella etsiväkoiralla (häntä kutsuttiin termillä Detective Dog), jonka jälkeen pääsimmekin jo vapauteen!

Karavaani kohteessa.

Perillä olimme tosiaan klo 6 aamulla, jolloin olimme valmiit muumioitumaan sänkyihin, mutta veimmekin vain tavarat hotellille ja suuntasimme aamupalalle. Jet lagin vältimme oheisella tavalla:

Eat to Beat Jet Lag:
https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=q_dzXLEvqQU

Asioiden hoitaminen syömällä sopii meidän filosofiaamme hyvin! Ideana on syödä tietyllä tavalla ennen lähtöä ja matkan aikana, juoda kahvia vain klo 15-17 välillä ja perille päästyä pysyä hereillä iltaan saakka. Edellisellä kerralla torjuimme jet lagin oheisen videon opastamalla tavalla, joten emme uskaltaneet olla tekemättä samoin toistamiseen. Ja tälläkin kertaa ekan päivän hereillä sinnittelyn ja kaupungilla pyörimisen jälkeen vedimme kunnon yöunet ja olimme jo toisena päivänä aivan iskussa!

Paikkoja tarkastamassa.

Hereillä pysymiseen auttaa kahvi. Australialainen kahvi on todella hyvää!

Brisbanen kukat eivät olleet ehtineet haalistua todellisuudessakaan!

Lämpöistä sunnuntaita kaikille!