Lentomatka vauvan kanssa

Huomentapäivää!

Tässäpä tulee tämän opossumiblogin ensimmäinen toivepostaus aiheenansa lentäminen vauvan kanssa!

Lentomatkustaminen vauvan kanssa oli jännittävää, sillä etukäteen emme voineet tietää, mitä tulisi tapahtumaan. Meidän suurimmaksi haasteeksemme ei kuitenkaan osoittautunut itse vauva, vaan sen tavarat: maidot, pullot, soseet, vaipat, tutit, lelut, peitot, vaatteet ja tarvikkeet. Ohjeen mukaan sylilapselle ei saa ottaa mukaan matkustamoon omaa käsimatkatavaraa. Meillä oli kuitenkin kolme laukkua sekä viime hetken epämääräinen muovipussi, joka muodostui, kun sen sisältö ei enää mahtunut laukkuihin. Lentoemäntä luuli pussiamme roskikseksi, ja yritti viedä sen pois. Välilaskun aikana yritimme järjestellä kimpsumme paremmin ja saada tavarat mahtumaan varsinaisiin laukkuihin, mutta lopputuloksena oli yhden roskiksen sijaan kaksi!

Onneksi ketään ei kuitenkaan kiinnostanut tavaroitamme laskea ja pääsimme ongelmitta sisään. Helsinki-Vantaalla jouduimme purkamaan kaikki nestemäiset vauvanruoat hihnalle läpivalaistavaksi ja myös muita ruokia kurkattiin, mutta myöhemmissä turva- ja tullitarkastuksissa niitä ei tarkastettu. 

Vauvapaikalla ei saa olla matkatavaroita jalkatilassa, joten laukkuja joutuu nostelemaan useammin.

Alle kaksivuotiaat luokitellaan sylilapsiksi, joille ei tarvitse ostaa omaa istumapaikkaa. (Halutessaan vauvalle voi ostaa oman paikan ja viedä oman turvakaukalon, jonka tosin pitää olla lentoyhtiön hyväksymä.) Sylivauva kiinnitetään pienellä turvavyöllä aikuisen turvavöihin ainakin nousun ja laskun ajaksi. Mannertenvälisille lennoille voi varata vauvankopan, jos vauva painaa alle 11 kg. Koppa kiinnitetään väliseinään, joten istumapaikat seinän kohdalle pitää varata etukäteen. Paikkojen varaamisesta meni joku maksu, taisi olla 80 € meiltä. Koppa oli ihan loistava keksintö, suosittelemme! Vauva nukkui 18 lentotunnista yhteensä 11.

Toisella lennolla koppa oli hieman futuristisempi akvaariomalli, jonka seinämän läpi vauvan tohinaa saattoi observoida. Tällä kertaa uni ei koko matkaa maistunut, mutta "yö" sujui kuitenkin melko rauhallisesti pimeydessä sätkien.

Joissain ohjeissa lukee, että rattaat saisi viedä lähtöportille saakka, mutta se ei pidä enää paikkaansa Helsinki-Vantaalla. Rattaat piti jättää ruumaan lähtöselvityksessä. Rattaamme eivät ole matkarattaat vaan ihan jykevää tekoa, ja ne piti laittaa oversizena lähtemään eri hihnalle, ja samoin saavuttaessa ne tulivat omalle hihnalleen. Lähtöselvityksessä kerrottiin ison osan rattaista menevän rikki käsittelyssä. Muiden matkarattaat putkahtivatkin karusellille suojaamattomina laukkujen sekaan, joten ehkä ne hajoavatkin helpommin. Saimme onneksi omamme ehjinä takaisin, vaikka suojapussi olikin ihan riekaleina. Huh tästäkin!

Andemaar tarkkailee unen laatua. 

Olimme hankkineet vauva-peltorit metelin varalta, ja alkuväsymyksen voimalla ne kelpasivat unikavereiksi. Muovi hiosti päätä ilmeisen ikävästi, joten myöhemmin kuulosuojaimia käytettiin vain nousujen ja laskujen aikana. Ei tiedetä, oliko niistä mitään hyötyä, mutta ainakin vauva oli tyytyväinen.

Rintareppua oli meille suositeltu vauvan kuljettamiseen kentillä, ja se olikin loistava apu. Vauva pysyi tyytyväisenä, sai nukkua tarvittaessa ja aikuisilla kädet jäivät vapaiksi. Helsingin päässä turvatarkastuksessa vauva piti ottaa pois pussistaan. Singaporessa oli turvatarkastus lähtöportilla, mutta vauva sai olla repussaan. Myöskään ruokia tai nesteitä ei tarvinnut esitellä, koska vauva.

Kantoreppu-selfie Singaporessa 4 tunnin välilaskulla. 

Vain toinen aikoisi nukkua.

Vauvan jet lag ja rytmin uudelleen löytyminen jännitti etukäteen, mutta ilmeisesti melko turhaan, huh taas! Aikuisten jet lag kesti vain tulopäivän verran, kun sinnittelimme hereillä ekaan iltaan saakka. Vauvan valvottaminen ei tietty onnistunut. Ekana päivänä hän olikin todella väsynyt ja nuokkui puoliunessa rattaissaan. Kuljimme kuitenkin koko päivän kaupungilla valossa ja metelissä ilmaistaksemme, ettei ole yö. Ehkä päiväuni ei ollutkaan kovin syvää, sillä yölläkin unta riitti jo ihan normaalin yön verran, huh! Toisena päivänä vauvaopossumi jaksoi hereillä jo paljon pidempiä pätkiä, ja kolmas päivä oli ihan normaali. Näinä kolmena ekana yönä olemme kunakin heränneet kerran pieneen rauhoittelusessioon, mutta ilmeisesti hän ei ole syvemmin traumatisoitunut tästä muutoksesta.

Mounty sopeutuu uuteen elämänrytmiin.

Rauhallisia lentounia kaikille!