Villit valaat!

Matkasimme Tyynelle valtamerelle katamaraanissa katsomaan valaita. Brisbanen edustalla vaeltaa ryhävalaita, jotka syöpöttelevät kesän Antarktiksen ravinteikkaissa vesissä, mutta vaeltavat talvella suurelle valliriutalle synnyttämään ja lisääntymään. Ohikulku tapahtuu siis mennen tullen.

Valaat löydetään etsimällä horisontista niiden lämpimiä uloshenkäyksiä, jotka tiivistyvät kylmemmässä ulkoilmassa pieniksi sumusuihkuiksi. Henkoset haisevat kuulemma hyvin pahoilta ja rasvaavat silmälasit tahmeiksi, jos joutuu liian lähelle.

Hetken jännittyneen tutkailun jälkeen näimme loiskauksen!

Tutkimusmatkailija 1900-luvulta.

Ensimmäinen ryhävalas tuli pinnalle katsomaan laivaamme.

Uloshenkäys. Valaat hengittivät varsin usein.

Valaat liikkuvat yleensä muutaman yksilön ryhmissä, jotka eivät ole perheitä vaan voivat vaihtua usein fiiliksen ja juttujen tason mukaan. Valaat puuhaavat pinnalla yllättävän  paljon. Ne voivat rullailla tai heilutella eviään tai sitten ne tekevät syvemmän sukelluksen ja syöksyvät pinnan läpi ilmaan läsähtäen isosti takaisin veteen. Tätä "breachingia" ne tekevät monesta syystä: siitä lähtee iso ääni, jolla voi kommunikoida, sen avulla voi rapsuttaa kotiloita iholta, kilpailla naaraiden huomiosta tai vain hassutella iloikseen.

Ryhävalas syöksyy pinnalle!

Valasemo ja poikanen hengittämässä.

Valaan selkä.

Veneemme löysi pian emon ja poikasen, jotka jäivät pitkäksi aikaa hengailemaan viereemme. Poikanen oli kuukauden ikäinen ja matkusti ensimmäistä kertaa kohti Antarktista. Laivalla oli mukana "eco ranger", joka kertoi mikrofoniin valaiden puuhista. Opimme muun muassa, että poikanen syntyy 1000 kilon painoisena ja juo päivässä 200 kg maitoa, joka on koostumukseltaan kuin hammastahnaa!

Ihminen onnistui tyhmyyksissään ajamaan Australian itärannikon valaat ahtaalle. Moreton Islandilla oli aikaisemmin eteläisen pallonpuoliskon suurin valastusasema, josta ryhävalaita metsästettiin. 40 000 yksilön kanta valastettiin 10 vuodessa lähes sukupuuttoon, vain 300 yksilöä jäi jäljelle. Nyt kanta on kuitenkin onneksi elpymässä: ryhiksiä on nyt 20 000 ja kanta kasvaa 5 % vuodessa. Hyvä, valaat!

Yhtäkkiä myös laivan takaa kuului molsketta.

Vauhdilla pintaan!

Käännös ilmassa!

Roiskeet pärskyvät laajalle!

Ryhävalaat ovat isoja, 12-17-metrisiä ja painavat jopa 45 000 kg. Nyt valaat olivat vähän hoikemmassa kunnossa, koska ne eivät olleet syöneet moneen kuukauteen!

Spläsh!

Pysyttelimme koko ajan melko lähellä Moreton Islandin rannikkoa.

Moreton Bay on valaiden lepopaikka niiden monen tuhannen kilometrin vaelluksellaan. Vaikka pysyimmekin saaren suojissa koko ajan, olimme katselun aikana avomeren puolella. Merenkäynti olikin yllättävän kovaa, ja oksennuspusseille tuli joillekin matkustajille kovaäänistä käyttöä. Meidän taaperomatkustajallemmekin pussia kovasti tarjottiin, sillä pikkulapset kuulemma ovat usein herkkiä pahoinvoimaan, kun eivät ole tottuneita aallokkoon. Pussille ei onneksi tullut käyttöä, huh! 

Horisontissa meitä kutsui kaksi villiä valasta hypyillään.

Valaan sivuevä on maapallon suurin nisäkkään raaja.

Olimme jännittäneet valaiden laulua, mutta sitä ei nyt tarjoiltu, sillä laulut oli hoidettu jo tältä vuodelta. Vastaanotimme järkyttävän tiedon, että ryhävalaiden laulu ei olekaan useimmiten mitään lempeää tuutulaulua, vaan himokkaiden urosten testosteroninhajuista kosiolaulantaa. Että miettikääpä sitä ensi kerralla rentoutusnauhoja kuunnellessanne!

Rullaava valas.

Rullaus loppui.

Humpback whale -nimi tulee sukellukseen valmistautuvasta selästä.

Sukellus tarvitaan korkeaan loikkaan!

Yksilöt voidaan tunnistaa värityksestä.

Kaksi valasta puikkivat yhdessä.

Valaat intoituivat heiluttamaan meille pitkään!

Synkronoitua kuviokelluntaa.

Valaat lähekkäin.

Evä ja saari.

Yksi utelias valas tuli tosi lähelle!

Valaiden double rainbow!

Hylkeet
Kiinni äidin kylkeen
on halu pienen hylkeen.
"Nuku, nuku pienoinen",
äiti kuiskuttaa.
Meren ylle sateenkaaren
valas ruiskuttaa.
- Jukka Itkonen