[[ Kolmekymppinen pariskunta ja yksi pikkuopossumi Australian Brisbanessa. Täältä voit seurata, selvittävätkö matkaajamme elämän totuuksia. Onko Australiassa parhaat aallot? Voiko bbq-kastikkeeseen kyllästyä? Syntyykö kolmannen asteen yhteys ihmisen ja opossumin, tuon jalon pussieläimen, välille? ]]
We wanted to say proper farewell to Queensland in the end of February before moving back to Finland. We decided to travel up north and go see some baby turtles!!
First we took a train to Bundaberg!
 |
| Sugar cane. |
After five hours on a nice, cool train we met our friends in Bundy and rented a car.
The next morning we went to Kellys Beach down the road:
In the evening we went to see the turtles!
 |
| Today's the day?! |
The turtles hatch on a protected beach that's taken care by eco-rangers and researchers. Eco-rangers take visitors in groups to the pitch black beach after 7 pm when hatching nests are found. We were lucky and didn't have to wait long - the ranger walked us about a kilometer under the Milky Way onto a mound. There we saw the baby turtles hatch and guided them to the ocean. The procedure is considered to be ethical and helps to protect the hatchlings.
/ Helmikuun lopussa päätimme tehdä ikimuistoisen jäähyväismatkan Queenslandissa, ja menimme katsomaan kilpikonnien kuoriutumista! Bundabergissä on luonnonsuojelualue, jossa kilppareita on tutkittu 60-luvulta alkaen. Kaikki munivat kilpikonnat tunnistetaan ja merkitään, ja kuoriutuvat poikaset lasketaan (aikasemmin myös merkittiin). Lopuksi myös pesät avataan ja kuolleet poikaset tutkitaan. Tätä ekskursiota pidetään eettisenä, eikä tutkijoiden mukaan kilppareita vahingoiteta laskennan ja valokuvauksen yhteydessä.
Kilppariretki oli tosi jännittävä! Matka piti varata etukäteen, mutta ei maksanut paljoa (tyyliin 12$/henk). Kaikki päivän vierailijat oli jaettu edeltä ryhmiin ja oman ryhmänumeron sai tietää klo 19:00 paikan auetessa - paikalla piti olla tuolloin ja ihmisiä oli paljon (ehkä 200). Saimme viimeisen ryhmän (5). Eka ryhmä pääsi lähtemään heti seiskalta ja toka ryhmä oli lähdössä kymmenen yli - siitä aluksi puuttui kaksi ihmistä joten menimme kysymään voisimmeko etuilla heidän sijaansa. Ihmiset löytyivät, mutta kilpparityöntekijä oli reilu ja päästi raskaana olevan ja avecin kakkosryhmän mukaan.
Kävelimme ehkä kilometrin sysipimeällä rannalla Linnunradan alla, oli tosi kaunista. Lopulta nousimme rannalta dyynille ja keräännyimme ringiksi kumpareen ympärille. Kilpparityöntekijä kauhaisi hieman hiekkaa sivuun dyynin huipulta ja alkoi valaisemaan hiekkaa lampulla, toinen työntekijä odotti toisen lampun kanssa dyynin alla korin kanssa. Melkein heti hiekka alkoi kupruilla ja esiin kampesi pieniä kilppareita, jotka surffasivat enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi dyynin alle, jossa hoitaja nosti ne koriin. Kilppareiden tulo jatkui pitkään ja lopulta korissa oli 66 kilpparia. Tämän jälkeen niitä sai vähän silittää ja ottaa pari valokuvaa.
 |
| 66! |
Lopulta muodostimme pitkän jonon dyyniltä mereen. Seisoimme jalat harallaan osoittaen taskulampuilla maahan jalkojemme väliin. Kilpparit päästettiin vapaiksi ja ne alkoivat juosta jalkojemme välistä mereen! Pienet kilpparit huuhtoutuivat parin aallon ajan takaisin rantaan ja lopulta katosivat mereen! Hei-hei ja turvallista matkaa! Toivottavasti näemme täällä taas 30 vuoden kuluttua, kun palaatte!
Paluumatkalla jouduimme pystähtymään rannalle vartiksi, kun iso kilppari tuli munimaan meidän edestämme. Meidän piti odottaa pimeydessä liikuttamatta, jotta se ei säikähtäisi ja karkaisi munimatta mereen. Sen hiekkaan jättämät jäljet olivat tosi leveät (about 50 cm). Oli tosi jännää ja kivaa!
 |
| Under the wide and starry sky. |
Kilppariterveisiä kaikille!
